kuva: Heikki Tuuli

John Cagen sävellyksessä mekaanisilla ja elektronisilla laitteilla toteutetut äänet sijoitetaan tilaan ja aikaan sattumanvaraisesti. Yhtä suuren painoarvon saavat sävel, häly ja hiljaisuus.

”Työnä voidaan pitää lähes mitä tahansa inhimillistä käyttäytymistä, jolla on taloudellista arvoa.” Näin muotoiltiin valtioneuvostossa vuonna 2000 työsopimuslakia uudistettaessa. Miten lausunto voisi olla ymmärrettävissä? Juho Laitisen sävellys lähestyy asiaa äänteiden ja tekstin ehdottamien ilmaisumoodien kautta.

Luis Buñuel kuvitteli orkesterin läpi kiitävän hopeisen raitiovaunun. Alvin Lucier loi herkän prosessin triangelin hämmästyttävän sointimaailman tutkimiseksi.

Lucierin johdolla Wesleyan-yliopistossa opiskelleen mediataiteilija Stuart Marshallin varhaisessa teoksessa esiintyjät leikittelevät läheisyyksillä ja etäisyyksillä toisiinsa ja äänentoistolaitteistoon nähden.

Salvatore Sciarrino säveltää “nollapisteen” musiikkia, jossa tyhjyys täyttyy uneksitusta ja havaitusta, samanaikaisesti olevasta ja olemattomasta musiikista, sävelistä, jotka kirkastuvat tietoisuuteemme ja katoavat jälleen varjoihin.

Peter Ablingerille kuunteleminen on aktivismia: ”Äänet ovat olemassa hämmentääkseen tietoisuutta ja rauhoittaakseen aisteja. Kuuleminen on se, mikä tekee minusta sen, joka olen.” Kohina sisältää samanaikaisesti ei-mitään ja kaiken mahdollisen musiikin. Se on rauschenbergiläinen valkoinen kangas, jolle voi projisoida oman taiteensa.

UMUU- ja Naarmu-yhtyeiden muusikot esiintyvät.

OHJELMA
Peter Ablinger: weiss/weisslich 7 “wall drawing” (1999)
Peter Ablinger: weiss/weisslich 15 “A-E-I-O-U” (2012)
John Cage: WBAI (1960)
Juho Laitinen: Työväen laulu (2023)
Alvin Lucier: Silver Streetcar for the Orchestra (1988)
Stuart Marshall: Sagging and reading room (1972)
Salvatore Sciarrino: All’aure di una lontananza (1977)

LIPUT
15/20/25€, oman valinnan mukaan ovelta