TEOKSEN ESITTELY

The Great Learning (TGL) on Cornelius Cardew’n vuosina 1968–1970 säveltämä seitsenosainen ja yhteensä noin yhdeksän tunnin mittainen teos, joka tuo yhteen ritualistisia ja ruumiillisia, teatterillisia, koreografisia ja veistoksellisia sekä filosofisia, pedagogisia ja humoristisia elementtejä. Kokonaisuuden esittämiseen osallistuu suuri joukko muusikoita, joista osalla tulee olla tietotaitoa länsimaisen klassisen musiikin soittimien – kuten urkujen tai matalien jousi- ja puhallinsoittimien – hallinnassa. Laajempi osallistujaryhmistä on laulaen, puhuen ja resitoiden sekä kiviä, pillejä ja erilaisia löydettyjä tai itsetehtyjä soittimia käyttäen esiintyvä kuoro, jonka jäsenten tulisi olla kouluttamattomia, Cardew’n sanoin “viattomia” muusikoita. Kaikilta esittäjiltään TGL:n toteuttaminen vaatii perinteisen virtuoosisen instrumentinhallinnan sijaan kekseliäisyyden, ongelmanratkaisukyvyn, käytännöllisyyden ja johdonmukaisuuden kaltaisia taitoja, kuten säveltäjä Michael Parsons toteaa. Näin teos tulee edistäneeksi henkilökohtaista ja kollektiivista kasvua kungfutselaisten periaatteiden hengessä, Cardew’n muotoilemana ”kunkin oppiessa omalla tavallaan”.

TGL:n seitsemän osan eli kappaleen teksti on peräisin vuosina 551–479 e.a.a. eläneen kiinalaisen filosofin ja poliitikon Kungfutsen samannimisestä teoksesta. ”Suuri oppi” korostaa yhteiskunnallista sopusointua ja kehottaa jatkuvaan opiskeluun ja itsensä kehittämiseen rehellisen itsetutkiskelun kautta. Kungfutse neuvoo lukijaa ”selkiyttämään tavan, jota noudattaen viisaus kasvaa suoraan omaan sydämeen katsoessa ja tämän mukaisesti toimiessa” ja tarkastelemaan, miten ”asioilla on juurensa ja oksansa; ihmisten teoilla on alkunsa ja loppunsa; jos tuntee sen, mikä tulee ensin ja mikä sen jälkeen, on lähellä oikeaa tietä”.

1950-luvun lopulla tiiviisti modernismiin kietoutunut ja siitä seuraavan vuosikymmenen alussa John Cagen myötävaikutuksesta irtaantunut Cardew näki itä- ja länsimaisessa filosofiassa vaihtoehdon teknokraattiselle, ihmisten välisistä suhteista vieraantuneelle taiteelle. Ludwig Wittgensteinin ajattelua kommentoivan järkälemäisen graafisen partituurin Treatise (1963–1967) ja tätä seuranneen käsitteellisen oopperan Schooltime Compositions (1968) jälkeen kulminoitui TGL:ssä säveltäjän musiikillinen argumentti solidaarisuuden, yksilön voimaannuttamisen ja kollektiivisen luovan energian vapauttamisen puolesta.

TGL:n partituurin nuotinnus (ks. esimerkit alla) heijastaa pyrkimystä esittäjien väliseen yhdenvertaisuuteen runsaine kalligrafisine ja tekstin muodossa olevine materiaaleineen. Keskittyessään äänen tuottamisen ja niillä kommunikoimisen tilanteisiin soivan lopputuloksen sijaan, Cardew vapauttaa esittäjän harhateille johtavan perfektionismin ikeestä: ”Onnistunut esitys tekee näkyväksi epätäydellisyytensä.” Kaikille käyttökelpoinen notaatio rohkaisee asennoitumaan musiikilliseen aktiin merkityksellisenä ja moraalisesti vastuullisena toimintana, kuten pianisti ja Cardew’n elämäkerran kirjoittaja John Tilbury toteaa. Hierarkioiden purkautuessa täyttää jokainen osallistuja niin esiintyjän, kuuntelijan, kriitikon kuin säveltäjänkin saappaat, Michael Nyman kirjoittaa. 

HANKKEEN TAVOITTEET

Hankkeella on kahteen suuntaan kurottavia tavoitteita. Ensinnäkin on kyse yhdestä 1900-luvun kokeellisen musiikkiteatterin merkkiteoksista, jonka esittämistä pidämme arvokkaana sinänsä. Toisaalta kokonaisuuden tekee erityisen relevantiksi omassa ajassamme sen implikoima mahdollisuus tutkia taiteen tekemistä ja jakamista jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa kollektiiviseen tiedostamiseen, avoimuuteen ja inklusiivisuuteen kannustetaan esoteerisen egoismin sijaan. Olemme tilanteessa, jossa vastuuta on otettava ja vaihtoehtoja etsittävä markkinatalouteen ja kuluttamiseen perustuville itsekeskeisille toimintamalleille, joihin valtavirtaisella musiikkikulttuurillakin on vahvat siteet. Estetiikan ja ideologian tulee kulkea käsi kädessä: taiteen tulee olla mukana ”muuttamassa maailmaa, ei vain koristelemassa sitä”, kuten Cardew Karl Marxia parafraseeraten toteaa. ”Maailmaa ei ole annettu meille lautasella tarjoiltuna vaan luovana tehtävänä”, jatkaa kirjailija ja filosofi Iris Murdoch.

Katsomme projektin voivan tuoda monia oppimisen mahdollisuuksia taiteilijoille, tutkijoille ja muille mukana oleville henkilöille. Uskomme, että näiden tahojen välinen dialogi voi auttaa rakentamaan terveempää itseluottamusta: korkeasti koulutetut muusikot voivat oppia arvostamaan käsityötaitoaan yhteiskunnallisesti relevanttina pikemminkin kuin mystifioituna toimintana; ”viattomammat” osallistujat voivat löytää uusia väyliä omiin sisäsyntyisiin luoviin voimiinsa. Yleisölle – tai oikeammin ei-esiintyville osallistujille – hanke tarjoaa poikkeuksellisen väkevällä tavalla kommunikoivan musiikillisen kokonaisuuden, josta moni on kuullut mutta jota juuri kukaan ei ole kuullut.

Kaikki saavat työkaluja taiteellisen ilmaisun ja ei-taiteellisen todellisuuden risteys- ja lomittumiskohdissa navigoimiseen, keskinäisen ymmärryksen lisääntyessä matkalla kohti paremmin toimivaa yhteiskuntaa.

HANKKEEN TOTEUTTAJAT

Projektin johtajana toimii muusikko ja säveltäjä, MuT Juho Laitinen, jonka Taideyliopiston Tutkimusinstituutissa Koneen säätiön tuella tekemään taiteelliseen tutkimukseen kokonaisuus nivoutuu.

Hankkeen ytimessä on marraskuussa 2020 ensimmäistä kertaa kokoontunut opintopiiri, joka tutkii teosta ja sen konteksteja lukemalla, keskustelemalla, harjoittelemalla ja kokeilemalla. Sen säännölliset tapaamiset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä viitisentoista jäsentä.

Harjoitusten ja esitysten pääjoukkona toimivat Koiton Laulu -kuoro ja opintopiiristä kummunnut Naarmu-yhtye. Tulkinnanvaraista-foorumin ammattilaismuusikoita kutsutaan mukaan tarpeen mukaan. Myös kaikki muut kiinnostuneet ovat taustasta tai taidoista riippumatta tervetulleita mukaan työskentelemään.

ESITYSTOIMINTA

Esitämme TGL:n osia ja kontekstoivaa materiaalia pitkin matkaa. Kaikki ovat tervetulleita harjoittelemaan ja esiintymään. Esityksiin on yleisölle vapaa pääsy, ja niiden yhteydessä jaetaan tietoa hankkeen taustoista ja sen etenemisestä. Myös keskustelulle varataan mahdollisuus.

Huhtikuussa 2021 teimme studioäänityksiä TGL:n kappaleista 2, 4, 5 ja 7 YLE Radio 1:n taajuuksilla kuultua Ajassa soi -ohjelmaa varten. Toukokuussa 2021 esitimme osia teoksen viidennestä kappaleesta Helsingin Alppipuistossa. Heinäkuussa kokoonnuimme Taideyliopiston tutkimuspaviljonkiin työstämään Scratch Orchestran improvisaatioriittien kokoelmaa Nature Study Notes. Joulukuussa esitimme TGL:n seitsemännen kappaleen Forum Box -galleriassa.

Vuoden 2022 ohjelmassa oli maaliskuussa Tampereen yliopistolla toteutettu työpaja, jonka materiaalina käytettiin Cardew’n musiikkiteatteriteosta Schooltime compositions. Huhtikuussa esitettiin TGL:n kuudes kappale Turussa ja Helsingissä. Syksyllä paneuduimme graafisen nuotinnuksen suurteokseen Treatise, ja joulukuussa esitettiin TGL:n kappale nro 1.

Vuonna 2023 esitimme TGL:n neljännen kappaleen Helsingissä ja Porvoossa. Joulukuussa ohjelmassa oli toinen paragraafi Helsingissä. Lisäksi maaliskuussa kuultiin konsertillinen Cardew’n ja muiden brittisäveltäjien pianoteoksia.

Vuoden 2024 ohjelmassa on TGL:n viides kappale toukokuussa ja kolmas kappale joulukuussa.

Juho Laitisen tulkinta Ezra Poundin englanninnoksen ja muiden lähteiden pohjalta:

1.
Suuren opin juuret ovat ihanteellisuuden kirkastamisessa. 
Sen juuret ovat myötätunnossa, jolla katsotaan ihmisten tapaa kasvaa. 
Sen juuret ovat täydellisessä rauhoittumisessa.

2.
Kun tiedät, missä pysähtyä, voit saavuttaa tasapainon.
Kun saavutat tasapainon, voit olla tyyni.
Kun olet tyyni, voit rauhoittua.
Kun rauhoitut, voit olla suunnitelmallinen.
Kun olet suunnitelmallinen, pystyt saavuttamaan tavoitteesi.

3.
Kaikella on juurensa ja oksansa. 
Ihmisten teoilla on ulottuvuutensa ja alkulähteensä. 
Kun ymmärrät, mikä tulee ensin ja mitä seuraa, olet lähellä tietä.

4.
Halutessaan tuoda ihanteellista kirkkautta koko valtakuntaan, menneiden aikojen ihmiset asettivat hyvän hallinnon maihinsa.
Halutessaan hallita maitaan hyvin, he ensin loivat sopusointua omaan yhteisöönsä. 
Halutessaan luoda sopusointua omaan yhteisöönsä, he ensin kultivoivat itseään. 
Halutessaan kultivoida itseään he pyrkivät oikeamielisyyteen sydämessään.
Halutessaan oikeamielisyyttä sydämessään, he pyrkivät vilpittömyyteen ajatuksissaan.
Halutessaan vilpittömyyttä ajatuksissaan, he laajensivat ymmärrystään äärimmilleen. 
Ymmärryksen laajentaminen äärimmilleen merkitsee asioiden tutkimista.

5.
Kun asioita oli tutkittu, ymmärrys täydellistyi.
Kun ymmärrys täydellistyi, ajattelusta tuli vilpitöntä.
Kun ajattelu oli vilpitöntä, tuli sydämestä oikeamielinen.
Kun sydän oli oikeamielinen, tuli ihmisestä kultivoitunut.
Kun ihmisen oli kultivoitunut, saavutti yhteisö sopusoinnun.
Kun yhteisö saavutti sopusoinnun, syntyi maahan hyvä hallinto.
Kun maahan syntyi hyvä hallinto, vallitsi koko valtakunnassa rauha ja onnellisuus. 

6.
Keisarista kansalaiseen on kaikkien koettava itsensä kultivoiminen kaikista olennaisimmaksi asiaksi.

7.
Jos juuret ovat epäjärjestyksessä, eivät oksatkaan voi olla järjestyksessä.
Olennainen ei kerta kaikkiaan ole pinnallista eikä pinnallinen olennaista.
Tätä merkitsee ”juurten tunteminen”. Tätä merkitsee ”ymmärryksen laajentaminen”.